Päivin arvion myötä oli tämäkin viimein katsottava.
Bret Easton Ellisin samannimiseen romaaniin (1991) perustuva Amerikan psyko on jännittävä ja verinen kuvaus nykymaailman puristuksiin jääneestä miehestä. Christian Bale on mainio, lavastus on kolkon aitoa ja naisohjaajan huomaa olleen asialla.
Patrick Bateman (Christian Bale) on pinnallinen miljonääri, joka on sisäisesti hajalla. Hänen elämänsä liukuu kateuteen ja pahaan oloon, minkä takia Patrick alkaa helpottaa oloaan murhaamalla satunnaisia ihmisiä. Tämäkään ei tunnu auttavan.
Herra Batemanin tarinaa enemmän elokuva kertoo elämän pinnallisuudesta ja yhteiskunnan murskaamaksi joutumisesta. Paikoin oli aistittava samaa kolkkoa tunnelmaa kuin Kubrickin Kellopeliappelsiinissa. Toisaalta elokuvan kolkkous on myös haittapuoli: Katsojan on vaikea päästä elokuvaan sisään, sillä Patrick on kaukana sympaattisesta hahmosta. Myös lavastus on pelkistettyä ja melko steriilia. Ohjaaja Mary Harron ei ole raaskinut peitellä Christian Balen viimeisen päälle täydelliseksi trimmattua kroppaa, mikä on yksi asia lisää pinnalliseen ja kolkkoon filmiin. Periaatteessa nämä eivät ole huonoja seikkoja, vaikka katsomiskokemuksen viihdyttävyys hieman kärsiikin.
Amerikan psyko on voimakas ja jokseenkin hämmentävä elokuva. Tämän jälkeen lähdeteokseen on tartuttava.
” There is an idea of a Patrick Bateman; some kind of abstraction. But there is no real me: only an entity, something illusory. And though I can hide my cold gaze, and you can shake my hand and feel flesh gripping yours and maybe you can even sense our lifestyles are probably comparable… I simply am not there.”
