2046

“Love is all a matter of timing.”

Hongkongilaisohjaaja Wong Kar Wai nauttii suosiota niin Aasiassa kuin muuallakin maailmassa. Hän on aikaisemmin ohjannut sellaisia hienoja elokuvia kuten In the Mood for Love sekä Chungking Express, josta Quentin Tarantino innostui pahemman kerran.

Ohjaajan toisiksi uusin elokuva, 2046, jatkaa ”siitä” ”mihin” aikaisempi In the Mood for Love ”jäi”. Käytännössä kyseessä on trilogia, sillä samoja henkilöitä esiintyi jo Days of Being Wildissa (1990). Osat ovat kuitenkin täysin itsenäisiä kokonaisuuksia. 2046:n päähenkilö on samannäköinen kuin kaimansa elokuvassa In the Mood for Love, mutta muuten täysin erilainen. Pinnallisten seikkojen ohella muuttuneen päähenkilön mukana vanhasta ovat kulkeutuneet muistot, joita on mahdoton paeta, vaikka haluaisimmekin. Elokuvan yksi taso käsitteleekin muistoja ja unohtamista.

Päähenkilö kirjoittaa elokuvassa tieteistarinaa nimeltä ”2046”, joka kertoo mystisestä paikasta, jossa kaikki muistot ovat läsnä. Vaikka päähenkilö koettaa parhaansa mukaan kirjoittaa menneisyydestä kyse on kuitenkin loppujenlopuksi omien muistojensa ja historiansa toistamisesta. Menneisyys, nykyisyys ja tuleva sotkeutuvat tarinassa. Päähenkilö itse menetti kykynsä rakastaa hotellihuoneessa numero 2046. ”Rakkaus on ajoituskysymys”, hän toteaa. Hänen oma aikansa oli ja meni vuosia sitten. Päähenkilön keho on liikkeessä mutta hänen sydämensä jäi huoneeseen 2046.

Ohjaajalle tyypilliseen tapaan juonikuvauksen kirjoittaminen ei anna lainkaan oikeaa kuvaa elokuvasta, sillä juoni ei ole keskeisessä osassa: kyseessä on ennemminkin tunnelmoinnista, ajatuksista ja sykähdyttävän kauniista kuvista. Elokuva onkin todella, todella kaunis. Christopher Doyle, Yiu-Fai Lain sekä Pung-Leung Kwan ovat loihtineet värikylläisen sekä herkän tunnelman joka ikiseen otokseen. Kauniiden 60-luvulle sijoittuvien otosten ohella elokuvassa on myös muutamia kauniita tulevaisuuteen sijoittuvia neonvaloissa kylpeviä otoksia. 2046:n upean visuaalisuuden takia tässä arvostelussa onkin normaalia enemmän kuvia, sillä tuntui siltä, ettei yksi kuva tehnyt oikeutta elokuvalle.

Nimekäs ja kokenut tähtikaarti hoitaa työnsä taidolla. Tony Leung on pääroolissa karismaattinen ja kaikessa vähäeleisyydessään vaikuttava. Elokuvan useiden naishenkilöiden kasvoilta voi lukea tunteet ja nähdä useat poskea pitkin valuvat kyyneleet.

On hankala sanoa, mikä tekee 2046:sta niin hyvän kuin se on. Kyse on luultavasti kauniiden kuvien, loistavan näyttelyn ja todella voimakkaan tunnelatauksen yhteistuloksesta. Tai sitten ei. Ehkä elokuvan erinomaisuus on mysteeri. 2046 on mysteeri. Se jättää katsojan pohtimaan. Se on kuin salaisuus, jonka päähenkilö kuiskaa puuhun kovertamaansa koloon ja peittää sitten mullalla.

9