Unelmien sielunmessu (Requiem for a Dream) on vuosituhannen vaihteen ehdoton feel good -elokuva, joka saa paatuneimmankin kyynikon hymyilemään. Tai sitten ei.
Unelmien sielunmessu kertoo erilaisista addikteista, joiden haavemaailmat ja suuret unelmat tuhotaan elokuvan aikana armottomasti. Ellen Burstyn äärettömän vakuuttavasti näyttelemä Sarah jää koukkuun laihdutuspillereihin kun taas hänen poikansa Harry (Jared Leto) sekä tämän tyttöystävä Marion (Jennifer Connelly) ovat koukussa huumeisiin.
Elokuvassa on kolme vaihetta, joiden välillä kierrätetään yksityiskohtia ja teemoja: kesä, syksy sekä talvi. Vaiheet ovat kuin syklejä, joiden vaihtuessa volyymia pistetään entistä kovemmalle ja syklin kierrosvauhti nopeutuu. Tämä näkyy selvimmin loistavassa soundtrackissa sekä kohtauksien leikkauspituudessa. Ensimmäisen vaiheen aikana kohtaukset ovat paikoin monen minuutin kohtauksia ja loppuvaiheella kohtaukset vaihtuvat hurjalla parin sekunnin vauhdilla. Samoja sointuja kierrättävä soundtrack synkistyy ja voimistuu elokuvan edetessä. Entistä synkemmän elokuvasta tekee tieto, ettei elokuvan päättävä sykli jää päähenkilöiden viimeiseksi: pahempaa on mahdollisesti luvassa.
Näyttelijäsuorituksia huomioitiin palkintojen saralla muun muassa Ellen Burstyn Oscar-ehdokkuudella, eikä aivan syystä, sillä kaikki näyttelijät ovat vakuuttavia ja Burstyn jopa kylmiä väreitä aiheuttava. Marlon Wayans, joka on tunnetumpi komediarooleistaan, hoitaa myöskin roolinsa odotuksia paremmin.
Elokuvassa on runsaasti visuaalista kikkailua aina jaetusta ruudusta erikoisiin kuvakulmiin. Paikoin ne tuntuvat pelkältä itsetarkoitukselliselta kikkailulta, mutta mukaan on mahtunut myös muutama ovela oivallus sekä symboliikkaa. Otokset näyttävät kyllä oikein hyvältä ja vihertävänsininen värimaailma luo elokuvaan sopivan synkeän fiiliksen.
Synkeää ja ahdistavaa, mutta elokuva olisi tarvinnut jonkinlaista valoa pimeyteensä. Nyt se on vähän liian paatoksellinen.
4/5
Tags:
“Love is all a matter of timing.”
Hongkongilaisohjaaja Wong Kar Wai nauttii suosiota niin Aasiassa kuin muuallakin maailmassa. Hän on aikaisemmin ohjannut sellaisia hienoja elokuvia kuten In the Mood for Love sekä Chungking Express, josta Quentin Tarantino innostui pahemman kerran.
Ohjaajan toisiksi uusin elokuva, 2046, jatkaa ”siitä” ”mihin” aikaisempi In the Mood for Love ”jäi”. Käytännössä kyseessä on trilogia, sillä samoja henkilöitä esiintyi jo Days of Being Wildissa (1990). Osat ovat kuitenkin täysin itsenäisiä kokonaisuuksia. 2046:n päähenkilö on samannäköinen kuin kaimansa elokuvassa In the Mood for Love, mutta muuten täysin erilainen. Pinnallisten seikkojen ohella muuttuneen päähenkilön mukana vanhasta ovat kulkeutuneet muistot, joita on mahdoton paeta, vaikka haluaisimmekin. Elokuvan yksi taso käsitteleekin muistoja ja unohtamista.
Päähenkilö kirjoittaa elokuvassa tieteistarinaa nimeltä ”2046”, joka kertoo mystisestä paikasta, jossa kaikki muistot ovat läsnä. Vaikka päähenkilö koettaa parhaansa mukaan kirjoittaa menneisyydestä kyse on kuitenkin loppujenlopuksi omien muistojensa ja historiansa toistamisesta. Menneisyys, nykyisyys ja tuleva sotkeutuvat tarinassa. Päähenkilö itse menetti kykynsä rakastaa hotellihuoneessa numero 2046. ”Rakkaus on ajoituskysymys”, hän toteaa. Hänen oma aikansa oli ja meni vuosia sitten. Päähenkilön keho on liikkeessä mutta hänen sydämensä jäi huoneeseen 2046.
Ohjaajalle tyypilliseen tapaan juonikuvauksen kirjoittaminen ei anna lainkaan oikeaa kuvaa elokuvasta, sillä juoni ei ole keskeisessä osassa: kyseessä on ennemminkin tunnelmoinnista, ajatuksista ja sykähdyttävän kauniista kuvista. Elokuva onkin todella, todella kaunis. Christopher Doyle, Yiu-Fai Lain sekä Pung-Leung Kwan ovat loihtineet värikylläisen sekä herkän tunnelman joka ikiseen otokseen. Kauniiden 60-luvulle sijoittuvien otosten ohella elokuvassa on myös muutamia kauniita tulevaisuuteen sijoittuvia neonvaloissa kylpeviä otoksia. 2046:n upean visuaalisuuden takia tässä arvostelussa onkin normaalia enemmän kuvia, sillä tuntui siltä, ettei yksi kuva tehnyt oikeutta elokuvalle.
Nimekäs ja kokenut tähtikaarti hoitaa työnsä taidolla. Tony Leung on pääroolissa karismaattinen ja kaikessa vähäeleisyydessään vaikuttava. Elokuvan useiden naishenkilöiden kasvoilta voi lukea tunteet ja nähdä useat poskea pitkin valuvat kyyneleet.
On hankala sanoa, mikä tekee 2046:sta niin hyvän kuin se on. Kyse on luultavasti kauniiden kuvien, loistavan näyttelyn ja todella voimakkaan tunnelatauksen yhteistuloksesta. Tai sitten ei. Ehkä elokuvan erinomaisuus on mysteeri. 2046 on mysteeri. Se jättää katsojan pohtimaan. Se on kuin salaisuus, jonka päähenkilö kuiskaa puuhun kovertamaansa koloon ja peittää sitten mullalla.
5/5
-Xappn
Tags:
Blogin Oscar-veikkauskilpailu päättyi Xappnin voittoon pistein 7/8 ja Purellille (säälittävät, hehee) 5/8. Allekirjoittanut hihkui riemusta kun The Hurt Locker voitti sekä parhaan elokuvan että ohjauksen Oscarit.
364 päivää seuraaviin Oscareihin. Niitä odotellessa.
Tags:
On jälleen se aika vuodesta, jolloin nämä veikkaukset ovat ajankohtaisia. Saa nähdä osummeko oikeaan vai tuleeko yllätysvoittajia.
PARAS ELOKUVA
Purelli: Avatar
Xappn: The Hurt Locker
PARAS OHJAUS
Purelli: James Cameron – Avatar
Xappn: Kathryn Bigelow – The Hurt Locker
PARAS MIESPÄÄOSA
Xappn ja Purelli: Jeff Bridges – Crazy Heart
PARAS NAISPÄÄOSA
Purelli: Meryl Streep – Julie & Julia
Xappn: Sandra Bullock – The Blind Side
PARAS MIESSIVUOSA
Purelli ja Xappn: Christoph Waltz – Inglourious Basterds
PARAS NAISSIVUOSA
Purelli ja Xappn: Mo’Nique – Precious
PARAS ULKOMAINEN ELOKUVA
Purelli: El Secreto de sus Ojos – Argentina
Xappn: The White Ribbon – Germany
———————————
Ja jotta molemmilla menisi ainakin yksi oikein….
PARHAAT VISUAALISET TEHOSTEET
Xappn ja Purelli: Avatar
Oscareita odotellessa.
Tags:
” I know I should be sad, and I am, part of me is. But it’s like… it’s like I’m having the most beautiful dream… and the most terrible nightmare, all at once.”
Twin Peaks oli 90-luvun alkupuolella ”se sarja”, joka katsottiin ja seuraavana iltana puitiin töissä kahvipöydän ääressä. Sarja hurmasi niin fanit kuin kriitikotkin ja parhaimmillaan sarjaa seurasikin niin suuri yleisö, että nykyaikana oltaisiin tyytyväisiä vastaaviin katsojalukuihin Super Bowl-otteluiden aikana.
Sarja alkaa kun Twin Peaksin pikkukaupungin pikku enkeli, Laura Palmer löydetään brutaalisti murhattuna muoviin käärittynä. Ensimmäinen kausi seuraa pääosin agentti Dale Cooperin (Kyle MacLachlan) johtamia murhatutkimuksia joiden ohella paljastetaan pikkukaupungin muita salaisuuksia. Pian käy selväksi, että Laura Palmerin murha oli vain jäävuoren huippu kaupungin pahuudesta.
Ensimmäinen kausi sisältää vain pilotin ja seitsemän jaksoa eikä sarja anna juurikaan vastauksia noiden jaksojen aikana eikä juonenlankoja edes yritetä punoa yhteen seitsemännessä ja viimeisessä jaksossa, joka päättyy niin moninkertaiseen cliffhangeriin, että vastaavaa saa hakea jopa nykypäivän saippuasarjoista. Kakkoskauden katsominen on pakollista kutkuttavan finaalin jälkeen.
Twin Peaksissä on voimakas, unenomainen tunnelma johon valmistelee joka jakson alussa kuultava Angelo Badalamentin säveltämä eteerisenkaunis teemakappale, joka tuntuu leijuvan usvan lailla kaupungin yllä. Sarjassa käytettiin paljon punaisen eri sävyjä niin tehosteina kuin lavasteinakin, mitä on kopioitu sittemmin useasti. Lämpimät sävyt ovat kuitenkin osa Twin Peaksin tunnelmaa.
Koko sarjan hahmokaarti on persoonallinen ja mielenkiintoinen, eikä joukkoon mahdu yhtään huonoa lenkkiä. On traagisia kaunottaria, huvittavia agentteja sekä outoja hahmoja, joita ilman sarja ei tuntuisi itseltään. Jokaisen hahmon taakse kätkeytyy tukku synkkiä salaisuuksia sillä slogania lainatakseni ”Twin Peaksin kaltaisessa kaupungissa kukaan ei ole viaton”. Twin Peaksissa tosiaan kaikella on kaksi puolta. Hyvät ovat pahoja ja pahat hyviä. Onhan sarjan nimenäkin kaksoiskukkulat. Kaiken yläpuolella on yltiömäinen pahuus, joka vallitsee kaupungissa.
Kaiken kaikkiaan Twin Peaksin ykköskausi on paras tuotantokausi mistään sarjasta koskaan, sillä se on niin viihdyttävyydeltään kuin taiteellisilta arvoiltaan korkeatasoisempi kuin mikään sarja sitä ennen tai sen jälkeen.
Valitettavasti taso laskee kakkoskauden loppupuolella.
5/5
-Xappn
Tags:
